Keep your head up!

Hyvin olen huomannut, että kahden aikaisemman eroni ja läheisten sairauksien takia mieli on ollut hieman maassa. Erityisesti sen huomasi siinä vaiheessa, kun kävin alkuviikosta iskän tädin luona joka on samantyllinen ja näköinen kuin edesmennyt sisarensa (minun mummini). Kumpikin hyräilee/laulaa tiskatessaan, kokatessaan ja kukkia kastellessaan. En pystynyt puhumaan hänen kanssaan ollenkaan, koska minua ahdisti. Toista oli äidin tädin kanssa, hänelle jutteleminen oli paljon helpompaa.

Minuakin on koulukiusattu koulun vaihdon jälkeen. Kiusaaminen alkoi uudessa koulussa ja kesti koko loppu peruskoulun ajan, koska porukka ei oikeastaan vaihtunut yläasteelle siirryttäessä. Amiksen aikana syrjiminen alkoi ekalla luokalla ja kesti koko koulun ajan. Onneksi aikuisopiskelijat eivät liittyneet tuohon porukkaan niin pystyin olemaan heidän kanssaan.

Sen tiedän, että parhaiten painavien asioiden ylitse pääsee vain puhumalla. Ja tämä pätee kaikenlaisten asioiden kohdalla! Jos kuvittelee päässeensä jonkin asian ylitse ja huomaakin kyseisen asian kohdatessaan, ettei pysty puhumaan tai ahdistaa koko tilanne tai on muuten vaikeaa, on kyseisestä asiasta puhuttava jonkun kanssa tai sen henkilön johon se liittyy.

Kaikki tarvitsevat vähintään yhden sellaisen ihmisen, jolle voi kertoa kaikesta taivaan ja maan väliltä! Minulla on muutama sellainen ja olen iloinen, että he ovat olemassa! <3